Taidekasvatusseminaari Helsingissä

Heureka ja taidekasvatus – Murros ja mahdollisuus 16.4.2015

Taiteen perusopetuksen liittojen yhteinen taidekasvatusseminaari järjestetään joka toinen vuosi. Tällä kertaa Heurekassa Vantaalla. Sain hyvän kuvan tämän hetken taiteen perusopetuksesta, johon noin 50 –vuotta sitten alkaneen musiikinoppilaitosten  perustamisen lisäksi on liittynyt kuvataide, teatteri ja sirkus, sanataide. Musiikki vahvimmin resursoituna taiteen perusopetuksen muotona tuottaa eniten ”todistuksia”. Mutta myös muut alat pyrkivät pönkittämään asemiaan usein kilpaillen vaikka tässäkin tilanteessa yhteistyö on voimaa. Vantaalla yhteistyö on käytäntö, mikä näkyi seminaarijärjestelyjen monipuolisuudessa. Kuvataiteen opiskelijat olivat tehneet jokaiselle osallistujalle henkilökohtaisen mandalan ja sanataide oppilaat mietelauseen taiteesta. Yhteistyön ansiosta taiteen perusopetus on arvostettua Vantaalla.

Olen ollut tekemisissä taidekasvatuksen kanssa kohta 40 vuotta – ensin Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen opiskelijana. Jyväskylässä taidekasvatus on humanistinen ala, mikä tarjoaa poikkitaiteellista, filosofisempaa taidekasvatusta verrattuna taideteollisen oppilaitoksen kuvataidepainotukseen. Taidekasvatuksesta tuli myös työni Forssan kansalaisopistossa. Taide ei ole itseisarvo sen opiskelun kautta voi saada kulttuurista kompetenssia, mikä tarkoittaa osallisuutta, kykyä rakentaa yhteiskuntaa tuomalla oman laatunsa mukaan yhteisen tulevaisuuden eteen.

Jyväskylän yliopistossa etsittiin taiteen kasvattavaa voimaa jopa yltiöpositiivisessa mielessä. Sieltä sain matkaani paljon idealismia taidekasvatuksen tehtävästä ihmistä jalostavana voimana.  Ja kasvatuksen oppijalähtöisen näkökulman, jonka mukaan oppiminen on pääasia. Sen tukitoimenpiteenä on oppimistilanteiden luominen, jota opettamiseksikin sanotaan. Sille löytyi myöhemmin sana: konstruktivistisen oppimiskäsitys, jonka mukaan oppija rakentaa maailmaansa. Taidekasvattaja tarjoaa siihen mahdollisuuden.  

Nykyisin suhtaudun kriittisesti taiteen keinojen opetukseen elitistisenä harvojen ja valittujen mahdollisuutena usein ilman ekologista ja eettistä pohdintaa. Taiteella on mahdollisuus vaikuttaa ja pelastaa ihminen järkensä vankilasta - järjen tärkeää merkitystä väheksymättä. Jokainen meistä on rajoittanut omaa luovaa kapasiteettiaan pysyäkseen sosiaalisen hyväksynnän keskiarvossa. Hyvä niin, minusta tuntuu, että meistä on tullut tylsiä toinen toistemme kyttääjiä ja marisijoita. Sen sijaan, että voisimme hyväksyä maailman - siis oman epätäydellisyytemme ja rakentaa sille. Kokonaisvaltaisen kasvatuksen kannalta taiteen perusopetuksen silppuaminen eri oppilaitoksiksi lisää byrokratiaa. Mielestäni kaikkien taiteenlajien laaja opetus kuuluisi peruskouluun jokaisen saataville.

Takaisin seminaariin Heurekassa: asiantuntijoiden lisäksi oli ilo kuulla itse nuorten kokemuksia taiteen perusopetuksesta. Moni heistä oli monessa mukana. He olivat kokeilleen sirkusta, musiikkia, teatteria jne. He olivat löytäneet oman lajinsa ja pääsääntöisesti olivat hyvin tyytyväisiä saamiinsa mahdollisuuksiin. Yksi asia pisti kuitenkin aika pahasti korvan kautta sydämeen. Nuoret kaipasivat enemmän leikkiä taiteen perusopetukseen! Taiteen piti vapauttaa ihminen ja siitä on tehty samanlainen ikuisesti saavuttamattoman täydellisyyden tavoittelemisen häkki. No, nämä nuoret kyllä tulevat huomaamaan, että maailma ei toimi täydellisesti, vaan elää luovaa prosessiaan, mihin taiteen perusopetuksen tulisi ihmistä valmentaa.
 

Toistan vielä : Vantaan kaupungissa taiteen perusopetusta antavat tahot toimivat vahvassa yhteistyössä, jonka avulla he järjestivät upean kokonaiselämyksen: ”Liisa Ihmemaassa”-näytelmän roolihahmot ja musiikki- ja tanssiesitykset olivat luomassa taikamaailmaa asiapitoisten esitelmien lisäksi. Uskoni ihmisen mahdollisuuksiin luoda parempaa yhteistä maailmaa myös taidelähtöisten toimintatapojen kautta palautui.

Kiitos Forssan kaupunki ja Wahren-opisto, että mahdollistitte osallistumiseni!

- EL